Kivelän koulussa Leppävirralla jaettiin vielä viime syksynä seitsemännelle luokalle tulevat tytöt tekstiilitöihin ja pojat teknisiin töihin kyselemättä keneltäkään kumpaan ryhmään haluaa osallistua. Samaan on jouduttu törmäämään myös alakoulujen puolella. Tällainen epätasa-arvoinen käytäntö ei ole nykyajan hengen eikä lainsäädännön mukainen. Toivottavasti koulu on nyt muuttamassa käytäntöään ja toivottavasti myös vanhemmat osaavat kiinnittää huomiota tasa-arvon toteutumiseen koulussa ja opetuksessa.
Suomen lainsäädännön mukaan ketään ei saa asettaa eri asemaan sukupuolen perusteella, tämä koskee myös kouluja ja opetusta. Tytöille ja pojille on peruskoulun neljä ensimmäistä vuotta opetettava käsityötä, joka sisältää kaikille sekä tekstiili- että teknisen työn sisältöjä. Myöhemmin voidaan antaa oppilaan painottua joko tekstiili- tai teknisen työn sisältöihin. Silloin kaikille on tarjottava sama mahdollisuus valita näiden välillä. Valinnan tekee lain mukaan oppilaan huoltaja, ei koulu. Valinnan perusteena tulisi olla oma kiinnostus ja taipumukset – ei sukupuoli ja siihen liitetyt perinteiset tavat ja tottumukset.
Aika varmasti edelleenkin suuri osa tytöistä valitsisi tekstiilityöt ja ehkä lähes jokainen poika tekniset työt. Aito valintatilanne on kuitenkin sellainen, jossa oppilas voi vanhempiensa kanssa keskustella ja punnita vaihtoehtoja. Mitkä ovat omat kiinnostuksen kohteet, mitä merkitystä valinnoilla on kenties oman tulevan ammatin suhteen? Koulun opinto-ohjauksella voidaan tukea oppilaita löytämän omat vahvuutensa ja tekemään myös tarvittaessa valtavirrasta poikkeavia ratkaisuja. Ratkaisu on aina hyvä, kun se on harkittu ja omista lähtökohdista ja tavoitteista johdettu – olipa valinta sitten kumpi tahansa.
Valtakunnallisesti koetetaan erilaisilla hankkeilla ja kampanjoilla suorastaan houkutella tyttöjä teknologia-alan opintoihin ja ammatteihin. Suomessa on voimakkaasti naisten ja miesten aloihin jakautuneet työmarkkinat, ja tätä pidetään yhtenä syynä myös sukupuolten välisiin suuriin palkkaeroihin. Purkamalla tätä jakoa naisten ja miesten töihin helpotettaisiin todennäköisesti niin palkkauksen epätasa-arvoa kuin myös naisten työllistymisen ongelmia ja teollisuuden työvoimapulaa. Teknologia-alojen työvoimasta on talousalueellamme pulaa ja toisaalta puhutaan, että ”naistyöpaikkoja” kaivattaisiin lisää. Toivottavasti tulevaisuudessa reippaat tyttäremme lähtevät ennakkoluulottomasti täyttämään tuota työvoimapulaa eivätkä odottele niiden naistyöpaikkojen syntymistä.
Meillä Suomessa on myös arvokas ja upea käsillä tekemisen ja tekstiilityön osaamisen perinne. Teknologiapainotuksesta huolimatta en tarkoita sitä, että koulun tekstiilityötä saisi pitää vähempiarvoisena – päinvastoin, niin tyttöjen kuin poikienkin pitäisi voida valita tekstiilityö kokematta naureskelua tai väheksyntää valinnastaan. On tärkeää, että jokainen lapsi, nuori ja myös aikuinen tuntee, arvostaa ja säilyttää tätä käsityöperinnettä ja että myös tekstiilityö nähdään mahdollisena tienä tulevaan ammattiin.