Ne on kuntavaalit tulossa ensi keväänä. Turkia kalastelee ääniä, kun oikein lehteen kirjoittaa. Noin minä ajattelisin, joten ei hätää, ymmärrän täysin jos sinäkin ajattelet niin. Mutta ei pidä paikkaansa. Kalastelen ehdokkaita. Olen kyllä mukana, mutta uskon saavani äänet jotka saan, ihan ilman tätä juttuakin. Ainakin ne kaikki kolme.
Olen siis kysellyt ehdokkaita, koska tunnen erilaisia mielipiteitä omistavia ihmisiä. Innokasta osallistujamäärää en kuitenkaan ole saanut kasaan. Yleisimmät vastaukset ovat olleet: ei mikään kuitenkaan muutu tai kaikki on jo valmiiksi päätetty. Surullista.
On totta, että hienojen asioiden ja onnistumisten joukossa puuhunkin on kiivetty takaperin jo vuosia ja jäärä jarruttamisesta on tullut ylivoimaa, mutta juuri tähän kohtaan kaivataan rohkeita päättäjiä, jotka oikeassa suhteessa osaavat ajatella kunnan taloutta ja kuntalaisten elämää, rinnan.
Olen itse koululautakunnassa ja äkkiä sain näpeille, kun en voinutkaan isommin vaikuttaa kotikyläni Sorsakosken koulun säilymiseen. Aikaa myöten sisälsin ajatuksen, että kouluja voidaan kyllä rakentaa vaikka jokaiseen taajamaan, kunhan niissä kouluissa on kävijöitä. Hankala yhtälö, pitäisi olla lapsia, jotta koulu rakennettaisiin, pitäisi olla koulu, jotta lapsiperheitä muuttaisi. Koulu ei tietenkään ole ainoa vetovoimatekijä, niinpä minun maailmassani kyse on muustakin vetovoimasta, sen lisäämisestä ja markkinoinnista.
Oikotietä onneen ei ole, mutta oikeanlaisella päätöksenteolla valitaan suunta jolla taistellaan.
Luonto pitäisi hyödyntää kunnassamme paremmin, kunnassa joka suorastaan huutaa korona-ajan(kin) aktiviteettimahdollisuuksia. Pelkät rappuset voisivat tehdä monet iloisiksi tai tulipaikka ja reittiopasteet Ukonniemeen, hotellilta saakka. Luonto antaisi meille paljon vetovoimaa, maksullista ja ilmaiseksi piristävää. Myös meidän sivukylissä on potentiaalia vaikka mihin jos vaan ”kirkonkylä” niin tahtoo.
On satavarmaa, että kunnanjohtaja ostaisi meille kaikille mersun ja kymppisäkin pottuja takakonttiin, jos se olisi vaan mahdollista. Mutta nyky-Suomessa aika ahtaalla ollaan. Keskukset vetää, me taistellaan, niin kuin kaikki muutkin kehäkolmosen ulkopuolella olevat kunnat. Palveluiden taso on laitettava kohdilleen, vastaamaan todellista tarvetta. Jostakin on otettava, jotta toisaalla on paremmin. Ja näihin päätöksiin tarvitaan järkeä ja lujuutta. Avointa, osallistavaa päätöksentekoa, jossa kutalainen voi oikeasti olla mukana ja tuntee olevansa kuultu.
Oikealla päätöksenteolla me huomataan, että meillä on hieno kunta asua ja olla. Ihan kaikki ie perisuomalaiseen tyyliin ole perseestä. Kaikki ei mene kaikkien mieleen, mutta jokainen varmasti voi olla tyytyväinen johonkin.
Minun asiani oli, lähde vaikuttamaan. Meille mahtuu ja varmasti muillekin. Kyllä joskus jossakin asiassa, vaikka pienessä, sinunkin äänesi, ajatuksesi, voi olla se ratkaiseva uuden alku. Ratkaiseva järjen ääni. Niin kävi minullekin.