Suurin osa suomalaisista haluaa pitää koko maan asuttuna, vaikka sitten valtion tuella (Taloustutkimus, Yle, 2019). Vastaajien ajatuskulkuja voi vain arvailla. Maaseudun näkökulmasta vastaukset ovat ymmärrettäviä: halutaan pysyä omalla kotiseudulla ja halutaan turvata elämisen mahdollisuudet täällä. Emme me kaikki halua muuttaa kaupunkeihin tai Etelä-Suomeen, osa meistä on muuttanut kaupungista maalle ihan tositarkoituksella. Ranskassa on tiettävästi jo nouseva trendi muuttaa kaupungeista yhteisöllisemmän, puhtaamman ja rauhallisemman asumisen ympäristöihin. Myös ilmastonmuutos luo tarpeen pitää asumisedellytykset kunnossa tulevaisuuden varalle.
Kyselyn vastaajista suuri osa kuitenkin asuu kaupungeissa: keiden he ajattelevat asuttavan maaseutua, millaisin valtion mahtikäskyin jotkut lähetetään maalle asumaan ja kenen kustannuksella? Pitäisikö asuttaa sekin osa maata, joka itse asiassa ei tälläkään hetkellä ole oikeasti asuttu?
En tiedä pitääkö valtion pyrkiä asuttamaan koko maa, mutta valtion kannattaa harrastaa aktiivista aluepolitiikkaa. Vaikka palveluiden tuottaminen saattaakin olla kalliimpaa harvaan asutuilla alueilla, on järkevää hillitä muuttoliikettä ja pitää maaseutu elinvoimaisena. Etelän suurissa kaupungeissa on jatkuva asuntopula, kun toisaalla on valmista asuntokantaa ja infrastruktuuria vajaakäytöllä.
Maan eri kolkissa on Suomelle elintärkeää alkutuotantoa ja teollisuutta, myös matkailua ja muita elinkeinoja. Ne eivät toimi itsekseen, vaan vaativat tekijänsä ja toimijansa. Jotta yhteisö voi toimia, tarvitaan teitä ja liikennettä, rakentajia ja kunnossapitoa, kasvattajia ja kouluttajia, terveydenhuoltoa ja hoivaa, kauppaa ja liike-elämää. Tarvitaan riittävä väestö ylläpitämään elinkeinoja ja palveuita. Tarvitaan eri kokoisia toimivia kaupunkeja ja maaseutuyhteisöjä. Jos tämän rakenteen annetaan hapertua, negatiivinen kierre kiihtyy.
Tarvitaan siis aktiivisia, innovatiivisia ja monipuolisia toimenpiteitä mahdollistamaan maaseudulla asuminen. Sain osallistua muutaman kerran varajäsenenä harvaan asutun maaseudun parlamentaariseen työryhmään eduskunnassa. Työskentely oli aktiivista ja kiinnostavaa; työryhmä laati mittavan toimenpideohjelman, josta iso osa on poimittu myös hallitusohjelmaan. Työryhmä esitti esim. teiden kunnossapitoa, tietoliikennettä ja postinkulkua turvaavia toimia, helpotuksia pienyrittäjyyteen ja joustavuutta erilaisten toimeentulon lähteiden yhdistelyyn sekä monipaikkaisen asumisen ja työskentelyn huomioimista. Maa- ja metsätalouden ja erätalouden edellytyksiä halutaan turvata uudenlaisin keinoin sekä lisätä julkisten palveluiden ja työpaikkojen sijoittelua eri puolille Suomea.
Koulutusalan ihmisenä olin työryhmässä erityisen innostunut ajatuksesta kokeilla Ruotsin mallin mukaisia oppimiskeskuksia, joissa yhdistetään eri koulutusasteiden ja oppilaitosmuotojen etäopetusta, ohjausta ja tuutorointia niin että nuorten tai perheellisten uranvaihtajien olisi helppo opiskella ja suorittaa harjoittelua pääosin kotipaikkakunnalla, vaikka itse oppilaitos sijaitsisikin kauempana. Tämän kokeilun toivon pääsevän vauhdilla alkuun.
Tarvitaan tahtoa ja osaamista, hyviä ideoita sekä pitkäjänteistä työtä, jotta maassamme säilyy järkevä tasapaino kaupungistumisen ja maaseutumaisen elämäntavan välillä.