Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kuulin, että Leppävirran lukion ja yläkoulun rehtorin virka laitetaan julkiseen hakuun. Toisinkin olisi voitu tehdä. Mielestäni näiden koulujen yhteisen vs. rehtorin pesti olisi pitänyt vakinaistaa. Uskon, että tällä toimella olisi samalla saatu korjattua lukiomme isoin ongelma eli rehtorien alituinen vaihtuminen.
Mieleni pahoitan varsinkin, kun minusta tuntuu, ettei meitä koulujen työntekijöitä haluttu eikä haluta kuunnella päätöksenteon yhteydessä. Mieleni pahoitan myös, koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta Leppävirran kunnan päätöksenteossa, kun näin tuntuu.
Mieleni pahoitan, kun yo-kirjoitukset ovat taas alkamassa. Kunnantalon valtuustosali remontoitiin yo-kirjoituksia varten viime vuonna lukion Kivelään siirtymisen yhteydessä. Toiveena oli, että kokelailla olisi käytössään kiinteät virta- ja tietoverkkopistokkeet. Virtapistokkeet palvelisivat myös kunnanvaltuutettuja ja kaikkia muita valtuustosalin käyttäjiä. Toive kaikui kuitenkin kuuroille korville ja tästä mieleni pahoitan yhä uudestaan. Siispä, kunnanvaltuutetut ja kaikki muutkin saavat ladata tietokoneensa kotona ennen kokouksia ja aina yo-kirjoitusten alla valtuustosalin lattialle viritellään valtava ethernet-kaapeli-/verkkokytkin-/virranjakaja-/sähkövirtakaapeliviidakko kokelaiden pöytien väliin.
Mieleni pahoitan myös, kun ajattelen lapsia ja kulttuuria. Mieleni pahoitan, koska leppävirtalaisilla lapsilla on huomattavasti heikommat mahdollisuudet harrastaa kuvataidetta tai tanssia kuin vaikkapa varkautelaisilla lapsilla. Ennen asiat olivat paremmin, ihan oikeasti! Mieleni pahoitan, koska tuntuu, että lasten taiteen perusopetuksen puolustajia ei ole haluttu eikä haluta ottaa huomioon tämän kunnan päätöksenteossa.
Toisaalta, mieltäni en niin kovasti pahoita, kun ajattelen, että sentään lasten musiikinopetus on pysynyt entisellä tasollaan.
Mutta mieleni kyllä pahoitan, kun ajattelen kuntamme päätöksentekokulttuuria.