Hiljalleen vaalikevät lämpenee ja makkaragrillit kuumenevat. Näin seurailijana kiinnittää huomionsa näkyviin ehdokkaisiin, mutta entisenä ehdokkaana tietää, että näkyvyys on vain jäävuoren huippu.
Jo ehdokkaaksi pääsy kertoo, että on omalla seudulla luotettu toimija. Joku tulee tunnetuksi äkillisen julkisuuden tempaamana tai työnsä kautta, mutta todennäköisempää on, että ehdokas on istunut iltakaudet paikallisissa kokouksissa, järjestänyt toimintaa tai pakertanut poliittisten ohjelmien parissa.
Ja siinähän sitä oppii: politiikka vaatii taustatyötä eikä vain iskulauseita. Vaikkei iskulauseiden keksiminenkään mitenkään helppoa ole, kuten monista epäonnistuneista yrityksistä voi päätellä. Olennaisen sanoman tiivistäminen ihmisläheisiksi lauseiksi käy työstä.
Näkyvää kampanjointia ovat tempaukset ja perinteinen jutustelu vaaliteltoilla. Äkkiä oppii ainakin pukeutumaan villaan, paksupohjaisiin kenkiin ja tuulenpitävään takkiin. Ihmisten kuunteleminen on kuitenkin ihan parasta vaaliteltalla; missään ei pääse yhtä mielenkiintoisiin keskusteluihin. Vaikkakin joskus mielipiteidensä vuoksi saa niskaansa taivaan kirouksen tai muita ilkeitä kommentteja. Onneksi puolueiden välinen yhteistyö on vaalitoreilla leppoisaa ja ehdokkaat yli rajojen tulevat tutuiksi.
Ehdokkaan päivä jatkuu torilta vaalitilaisuuksiin tai lehtihaastatteluihin. Osa viettää illan askartelemalla vaalimateriaalia tai lenkkeilemällä porraskäytävissä mainoksia jakaen.
Vaalikoneisiin menee yhä enemmän aikaa, niitä on joka medialla ja järjestöllä omansa. Osa kysymyksistä on järkeviä, ja ne auttavat äänestäjää ehdokkaan valinnassa, mutta osa täysin asiattomia tai tarpeettomia: mitä mieltä olet ihmisoikeuksista tai oletko kissa- vai koiraihminen?
Sosiaalisen median näkyvyys on edullisempaa kuin lehtimainokset, mutta samalla saa varautua jopa vihapuheeksi yltyvään kommentointiin. Ruman uhkailun kohteeksi joutuvat varsinkin nuoret naiset ja vähemmistöjen edustajat. Hävyttömyyksien siivoamiseen kuluu tunti jos toinenkin.
Mitä lähemmäksi vaaleja tullaan, sitä täyspäiväisemmäksi ehdokkuus käy. Monet tekevät jossain välissä myös palkkatyönsä ja hoitavat lapsensa, lemmikkinsä ja äitinsä samaan aikaan. Puolisoille, pölypalleroille ja huonekasveille aikaa luvataan sitten joskus vaalien jälkeen.
Näkyvyys siis hankitaan osaamisella, kovalla työllä tai isolla rahalla. Onnekkaimmilla on iso tukijoukko auttamassa esitteiden jakamisessa, materiaalien tekemisessä, teltan pystyttämisessä ja pitämässä mielialaa yllä silloin, kun väsyttää.
Varakkaimmilla on mahdollisuus ottaa vaalivapaata, käyttää mainostoimiston ja jakelufirman palveluita sekä maksaa laajalti mainoksia mediassa. Vaaleihin käytetäänkin yhä enemmän rahaa, mutta mahdollisuus tähän jakautuu varsin epätasaisesti, kun vaalirahoitus painottuu tiettyjen puolueiden ehdokkaille.
Kunnioitetaan siis kaikkien ehdokkaiden työtä, sillä jokainen antaa aikaansa yhteisen hyvän puolesta. Ei ole pahaksi avittaa edes pienellä rahalla, jos mahdollista. Aina voi tarjota apuaan, tukea, kehua ja kannustaa. Ja muistetaan äänestää sitä parasta, oikeudenmukaisinta ja luotettavinta. Vaalien jälkeen valittujen työ vasta alkaakin.
Kirjoittaja on leppävirtalainen kunnanvaltuutettu (vas.)